Hei kaikille!
Väiski ja Helmi voivat molemmat hyvin. Terveitä kuten aina ja olleet kovin energisiäkin nyt uuden vuoden jälkeen. Joulun alla taisivat olla vähän horroksessa molemmat ;D

Pienen riehumisen myötä on Helmin kantapäät hieman päässeet kuivahtamaan, mutta varsinaista tassunpohjantulehdusta ei neiti ole saanut. Kaljuuntumia ei kantapäistä edes näe, ellei siirtele karvoja syrjään.

Tältä näyttävät tytön kantapäät siis, kun karvoja siirtää syrjään

Kaneille olen onnistunut roudaamaan entistä isomman tilan juoksennella ja uhrasin samalla omaa huonettani niille. Harmillisesti muunmoassa ahkerasti käytössä oleva peili on tällä hetkellä kanien puolella, joten joudun kovasti pujottelemaan horrostavien vanhuksien yli aamuisin meikatessa ja hiuksia laittaessa :D

Kanien omaa tilaa

Häkki siivouksen jälkeen

 

Hyvää alkanutta vuotta!

 

Vuosi on nyt sitten vaihtunut!
Väiski ja Helmi eivät olleet raketeista moksiskaan. Kovin tottuneita ovat, että kerran vuodessa kummallista pauketta kuuluu. Ihan rauhassa olivat häkissään ja illemmalla pääsivät sitten vapaaksi koko huoneeseen kun pääsin itse niitä vahtimaan.

Kävin Väiskin kanssa ulkona muutama päivä ennen uutta vuotta.

Mukana oli myös naapurin kääpiöluppa, Osku :)

Anteeksi kaikille mahdollisille lukijoille, en ole pitkiin aikoihin mitään kirjoitellut. Kanien kanssa ollut tällaista hiljaiseloa ja rauhaisaa talvenalkua, eikä mitään normaalielämästä poikkeavaa ole tapahtunut. Lunta on kyllä tullut, mutta ulos asti ei olla vielä ehditty. Tarkoituksena olisi kuitenkin tänä viikonloppuna päästä kameran ja kanien kanssa ulos hieman sitä lunta katselemaan, kun pääsivät viime ja sitä edellisenä talvenakin ihmettelemään.

Vanhuspupuista on kyllä tullut jo niin uneliaita ja pikkuhiljaa tuo nuoruuden virkeys näkyy kyllä hiipuvan. Ei ollakaan enää kokoajan menossa ja uskon, ettei Väiskikään enää kanssani kisaradoille lähde. Yhteen kisaan saa tuon pojan kokemus jäädä.
Äitikin on jo alkanut minua psyykkaamaan siihen, että joku päivä jompi kumpi niistä löytyy kuolleena ja sitten toinenkin, vaikka hyvinhän ne voivat vielä pari vuotta elää. Itseäni tämä kanieni menettäminen ja vanheneminen pelottaa kovasti, mutta eniten ehkä pelkään sen päivän kohtaamista, kun jomman kumman kanin elämä päättyy. Väiski ja Helmi ovat niin riippuvaisia toisistaan, että pelkään toisen masentuvan ihan tolkuttomaksi ja elämänhaluttomaksi, kun toinen kaneista kuolee ja lähtee pois. Varmasti yrittäisin järjestää silloin vielä enemmän aikaa ollakseni tämän "jäljelle jääneen" kanssa, mutta ihmisseura kun ei koskaan omaa kanisisarusta, jonka kanssa on koko elämänsä viettänyt, korvaa.

Noh, ovat kuitenkin vielä terveitä ja vetreitä pupusia, eivätkä yhtään apaattisia tai mitään. Vetelevät vain useasti päikkäreitä keskenään ja muutenkin lötköttelevät enemmän. Ennen niin tavallisia iloloikkiakaan harvemmin enää näkyy, kun eivät riehumiseen enää leikit ole yltäneet.

Toivotaan kuitenkin Väiskille ja Helmille parasta <3 Ovat aina sydämessäni, kävi kuinka tahansa.